Eteisvärinä saattaa joskus ilmaantua täysin terveeseen sydämeen jonkin tilapäisen tekijän seurauksena. Sellainen voi olla esimerkiksi kilpirauhasen liikatoiminta. Kun altistava tekijä saadaan poistettua, eteisvärinästäkin voidaan päästä eroon. Usein eteisvärinälle ei kuitenkaan ole yhtä erityistä syytä. Eteisvärinän hoitoa valittaessa on tärkeää tietää, kauanko eteisvärinä on jatkunut tai kuinka usein se on toistunut ja lisäksi, onko sydän rytmihäiriötä lukuun ottamatta muutoin terve.

Eteisvärinän hoitoa valittaessa on tärkeää tietää, kauanko eteisvärinä on jatkunut tai kuinka usein se on toistunut ja lisäksi, onko sydän rytmihäiriötä lukuun ottamatta muutoin terve.

Lyhyesti sanottuna eteisvärinän hoidossa pyritään estämään veritulppariskiä ja sen lisäksi joko:

• palauttamaan ja säilyttämään normaali, sydämen sinussolmukkeen ylläpitämä rytmi tai
• hallitsemaan eteisvärinän aikana sykenopeutta niin, ettei pulssi ole liian hidas eikä liian nopea

Tähän valintaan vaikuttaa mm.:

• miten kiusallisena potilas itse kokee rytmihäiriönsä,
• mitä muita sairauksia potilaalla on
• mitä eteisvärinän lääkkeitä voidaan käyttää yhdessä potilaan ennestään käyttämien lääkkeiden kanssa

Aivohalvauksen ehkäisy verenohennuslääkityksellä

Eteisvärinän esiintymiseen liittyy vaara, että sydämen sisälle saattaa kehittyä verihyytymää. Jos sellainen kulkeutuu sydämen vasemmasta eteisestä valtimoverenkierron mukana muualle elimistöön, se saattaa aiheuttaa valtimotukoksen. Aivoverenkiertoon kulkeutuessaan sellainen voi aiheuttaa aivohalvauksen. Tämän vuoksi potilaat, joilla esiintyy eteisvärinää ajoittaisena tai jatkuvana rytmihäiriönä, tarvitsevat jatkuvaa ja tehokasta veren hyytymistaipumusta vähentävää lääkitystä, jos heillä on jokin muu aivohalvaukselle altistava tekijä, kuten yli 65 vuoden ikä, koholla oleva verenpaine (>140), aiempi aivoverenkiertohäiriö, diabetes, sydämen vajaatoiminta, ateroskleroottinen verisuonisairaus (kuten sepelvaltimotauti, sairastettu sydäninfarkti tai  ääreisverenkierron sairaus).

Aivohalvausriskiä pienentämään käytetään rivaroksabaania (Xarelto), dabigatraania (Pradaxa), apiksabaania (Eliquis) ja edoksabaania (Lixiana) ja joissakin tapauksissa Marevania. Uusia verenohennuslääkkeitä käytetään vakioannoksella ilman tehon seurantaa, kun taas Marevan vaatii jatkuvaa tehon monitorointia. Uusien verenohennuslääkkeiden teho ei riipu ruokavaliosta, kun taas Marevanin teho ja annostarve saattaa vaihdella suuresti esim. vihannesten ja hedelmien käyttömäärien mukaan.

Normaalisti sydän pumppaa sinussolmukkeen määräämässä tahdissa eli sydän toimii säännöllisessä sinusrytmissä. Eteisvärinän ilmaannuttua on useimmiten mahdollista palauttaa sydämen rytmi sinusrytmiksi joko rytmihäiriölääkkein (lääkkeellinen rytminsiirto) tai sähköllä (sähköinen rytminsiirto). Rytminsiirto tehdään sairaalassa. Jos rytminsiirto tehdään sähköllä, sitä ennen annetaan lyhyt (minuuttien kestoinen) nukutus toimenpiteen ajaksi. Toimenpiteen jälkeen voi kotiutuminen tapahtua jo muutaman tunnin kuluttua, ellei ole tarvetta aloittaa uusia lääkityksiä ja niiden vuoksi seurata sydämen rytmiä sairaalassa kauempaa.

Verenohennuslääkitys. Rytminsiirron edellytys on, että eteisvärinä ei ole kestänyt kahta vuorokautta JA potilaalla ei ole aivohalvauksen riskitekijöitä. Rytminsiirto voidaan tehdä myös, jos käytössä on ollut ennen toimenpidettä verta ohentava lääkitys tehokkaalla annoksella yhtäjaksoisesti vähintään 3 viikon ajan (uudet Marevania korvaavat lääkkeet ilman yhdenkään annoksen väliin jäämistä tai Marevanin käytössä ollessa INR-arvo 2-3 välillä edeltävinä 3 peräkkäisenä viikkona). Rytminsiirron jälkeen on verenohennuslääkitystä jatkettava vähintään kuukausi vaikka sinusrytmi olisikin säilynyt rytminsiirron jälkeen.

Verenohennuslääkityksiin liittyy riskejä, joiden vuoksi lääkkeen käytöstä annettuja ohjeita on seurattava tarkasti.

Jos verenohennuslääkitystä ei voida käyttää ennen rytminsiirtoa, voidaan rytminsiirto tehdä, jos juuri ennen rytmisiirtoa tehdään sydämen ultraäänitutkimus ruokatorven kautta (transesofageaalinen ultraäänitutkimus).  Tutkimuksessa ultraäänianturi viedään mahalaukun tähystimen tapaan ruokatorveen. Jos tutkimuksessa  nähdään, ettei sydämen sisällä ole verihyytymiä, tehdään rytminsiirto.

Sinusrytmin säilyttäminen

Jos eteisvärinäkohtaus on ilmennyt ensi kertaa ja se on kestänyt vain lyhyen aikaa, ei ensimmäisen rytminsiirron jälkeen yleensä aloiteta rytmihäiriölääkkeitä.

Jos eteisvärinä kuitenkin toistuu pian (seuraavien päivien tai lähikuukausien aikana) tai uusiutumisalttius arvioidaan suureksi esimerkiksi sydänleikkauksen jälkitilan vuoksi, aloitetaan yleensä jokin lääkehoito, jolla vähennetään uusiutumisalttiutta. Tavallisimmin käytetään:

• beetasalpaajaa (bisoprololi, esim. Emconcor; vähäinen eteisvärinän uusiutumista ehkäisevä vaikutus; hidastaa sykettä levossa ja rasituksessa)
• flekainidia (Tambocor; hidastaa leposykettä, harvinaisina sivuvaikutuksina voi pidentää QT-aikaa ja voi aiheuttaa henkeäuhkaavan tiheitä rytmihäiriöitä )
• sotalolia (esim. Sotacor; hidastaa leposykettä, pidentää QT-aikaa ja voi aiheuttaa kammiotiheälyöntisyyskohtauksen)
• amiodaronia (Cordarone; hidastaa leposykettä, voi pidentää QT-aikaa ja voi aiheuttaa mm. aiheuttaa silmä-, kilpirauhas-, keuhko-, maksa- ja ihosivuvaikutuksia)
• dronedaronia (Multaq; hidastaa leposykettä, voi aiheuttaa mm. sydämen vajaatoimintaa, QT-ajan pitenemistä, keuhkomuutoksia, maksavaurioita, ihottumaa)

Eteisvärinä voi ilmaantua kuitenkin estolääkkeistä huolimatta. Kaikilla lääkkeillä voi myös ilmetä sivuvaikutuksia. Edellä mainituista lääkkeistä flekainidi, sotaloli, amiodaroni ja dronedaroni eli ns. varsinaiset rytmihäiriölääkkeet edellyttävät tiettyjä turvakokeita käyttöön oton jälkeen (ks. erillinen lista).

Eteisvärinää voidaan estää myös toimenpidehoidolla. Eteisvärinän katetriablaatiohoidossa tavoitteena on estää eteisvärinää käynnistävät sähköimpulssit eteisissä. Toimenpide on työläs, siihen voi liittyä haittavaikutuksia eivätkä kaikki hoidetut saa siitä apua. Näistä syistä toimenpidettä harkitaan vain hankalimmin oireisille potilaille.

Eteisvärinän sykenopeuden hallinta

Jos eteisvärinän aikana syke on kovin nopea, täytyy sitä hidastaa. Tällainen tilanne voi olla:

• ennen kuin rytminsiirto on tehty
• jos rytminsiirrolla ei saavuteta sinusrytmiä vaan rytmiksi jää eteisvärinä
• jos eteisvärinä kääntyy itsestään sinusrytmiin mutta uusiutuu taajaan

Sydämen leposyke pyritään pitämään eteisvärinän aikana kohtuullisena, noin 70-80 lyöntiä minuutissa. Kevyessä rasituksessa sykkeen ei pitäisi nousta paljon yli 100 lukemiin.

Sykenopeutta voidaan hidastaa esimerkiksi beetasalpaajalääkityksellä, jonka annos sovitetaan edellä mainitun syketavoitteen mukaan. Vaihtoehtoisesti voidaan käyttää kalsiumsalpaajaa, jollei ole sydämen vajaatoimintaa.

Harvoin tiheäsykkeisyyttä ei saada hallintaan lääkkein tai lääkkeitä ei voida käyttää haittavaikutuksien vuoksi. Tällöin on mahdollista estää haitallisen nopean rytmin jatkuminen tekemällä toimenpide, jolla katkaistaan sähkön johtuminen eteisistä kammioihin. Toimenpidettä kutsutaan eteiskammioliitoksen (AV-junktion) katetriablaatioksi. Toimenpide tehdään sairaalassa paikallispuudutuksessa katetrin avulla nivustaipeen laskimosta käsin. Ennen toimenpidettä potilaalle asennetaan sydämen tahdistin. Toimenpiteen jälkeen eteisvärinä jatkuu mutta sähköimpulssit eivät enää kulje tiuhaan kammiohin vaan kammiot noudattavat tahdistimen kanssa säädeltävää syketiheyttä. Verenohennuslääkitys (Marevan) on tarpeen toimenpiteen jälkeenkin.

Toisinaan joidenkin eteisvärinäpotilaiden syke saattaa olla ajoittain hidas ja ajoittain hyvin nopea. Samoin pienellä osalla potilaita syke on jatkuvasti hidas. Tällaisille potilaille voidaan asentaa sydämen tahdistin, joka estää hidassykkeisyyden. Mahdolliset tiheälyöntisyysjaksot hoidetaan beetasalpaajalääkityksellä, jota voidaan tahdistimen turvin käyttää ilman, että syke laskisi milloinkaan liian hitaaksi. 

Jatka sivulle Eteisvärinän katetriablaatiohoito

Palaa sivulle Miten tutkitaan?